Joo tylsä otsikko. Tiedän. Vaan kun kirjan nimi on jo niin nerokas niin ei sitä viitsi yrittää kilpailla sen kanssa. Eli nyt on siis tullut luettua Dresden Filesin toinen osa. Kirjan nimi on mielestäni hauska sanaleikki. Sitä voi varmaan jo päätellä mikä on tämän kirjan aihe? Jep, ihmissudet.
En aio taaskaan paljastaa paljon mitään juonesta, mutta sen voin toki kertoa, ettei tässä ole kyseessä mikään ihan perinteinen ihmissusitouhu. Ihmissusia kun on monenlaisia...
Jälleen kerran Harry löyttää itsensä selvittelemästä varsin veristä murhaa. Verta sitten roiskuu enemmänkin tässä kirjassa. Saas nähdä jatkuuko sama meno muissakin osissa.. Ei sinänsä, että se minua varsinaisesti häiritsisi, mutta kyllä oikeasti välillä puistattaa lukea suht yksityiskohtaista kuvausta raadellusta ruumiista, yh.
Tämä oli kaikesta verisyydestään huolimatta mielestäni jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Meno oli paljon kiihkeämpää ja hahmoihin tuli lisää syvyyttä. Harryn menneisyydesta vihjailtiin muutamaan otteeseen ja veikkaisinkin, että tulevissa kirjoissa tästä kuullaan vielä lisää. Hahmojen suhteet toisiinsa tulivat myös vähän selkeämmiksi. Jännitin tässä kirjassa tapahtumia paljon enemmän kuin edellisessä. Ja kaikki ei tosiaankaan ollut ennalta arvattavaa. Muutamaan otteseen huudahdin ihan ääneen "Mitä hittoa?!" kun tuli jotain varsin yllättävää vastaan. Se tosin täytyy sanoa, että välillä tuli kyllä Harryn kaima mieleen kun ajatukset olivat luokkaa "En voi antaa muiden kuolla takiani". Hah hah. Hyvä kirja, suosittelen lukemaan (kunhan luette ekan osan ensin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti