No niin. Sainpahan sen taustakuvan vaihdettua viimein. Ja mikäpäs muukaan se on kuin aukeama Harry Potterista (Puoliverisestä prinssistä, jos tarkkoja ollaan). Eipä tuo Bloggerista löytynyt kirjan aukeama -taustakaan paha olisi ollut, mutta en oikein tykkää siitä että sitten se sama ulkoasu on miljoonalla muullakin. Persoonallisuus kunniaan!
Ja lukuhaaste on saatu käyntiin! Sain aloitettua Puoliverisen prinssin myöhään illalla sunnuntai-iltana. Tahtina (ainakin näiden viimeisten Potterien kanssa) tulisi olla about 200 sivua per päivä, jos haluan viikossa saada molemmat luettua. Onneksi perjantaina on Loppiainen eikä silloin siis ole töitä. Saan lukea koko päivän jes! Pitäisi tosin käydä kirjastosta hakemasta ensi viikon kirjat jo valmiiksi. En nyt osaa päättää onko Kuoleman varjelusten jälkeen vuorossa Näkijän tarun ensimmäinen osa Salamurhaajan oppipoika vai Dresden Filesin Storm Front. Tällä hetkellä kallistun kyllä enemmän tuon Dresdenin suuntaan.. Noh, katsotaan lähempänä viikonloppua uudelleen, riippuu vähän siitäkin saanko kyseisen opuksen lainaan ajoissa.
Ajettelin myös selventää tähän vähän tarkemmin omia periaatteitani tästä haasteesta. Vuotiksen puolella on ollut kovaa keskustelua siitä mikä lasketaan kirjaksi jne. Se nyt on loppupeleissä varmasti jokaisen oma asia mitkä laskee haasteeseen mukaan. Sarjakuva on lähinnä se, mikä on jakanut mielipiteitä. Olen tullut siihen tulokseen, että itse en sarjakuvia laske mukaan, en edes kovakantisia versioita. Alun perin oli mielessä laskea manga-pokkarit mukaan, mutta joten se vain tuntuu minusta fuskulta. Jos en kerran laske Aku Ankan taskukirjojakaan niin miksi sitten manga? Sarjakuvaa ne ovat molemmat, vaikka mangassa yleensä onkin yhtenäinen juoni sen sijaan, että taskukirjoissa on monta lyhyempää tarinaa. Jääkööt sarjakuvat siis johonkin toiseen kertaan.
Toisin sanoen, suurin osa lukemistani kirjoista tulee olemaan ihan perinteisiä romaaneja/novelleja ja ehkä pieni osa myös tietokirjoja/hakuteoksia (lähinnä tässä nyt polttelee mielessä Harry Potter: Page to Screen, jossa riittää kyllä kaluamista). Tiedän, että olen aika hidas lukija. Laskeskelin edellisen suomenkielisen HP-maratonini aikana, että luen noin 60 sivua tunnissa. Englanniksi tosin en pääse tuohon lukuun ja toki tuo luku muutuu myös kulloinkin kyseessä olevan kirjan mukaan. Osassa kun on pienempää pränttiä ja sivun kokokaan ei ole mikään vakio. Tämän takia yritän vähän hillitä itseäni ja olla hamstraamatta listalle mitään älytöntä määrää 600-700 sivuisia järkäleitä, koska niiden lukeminen kolmessa päivässä tulee kyllä olemaan aikamoinen haaste. Vastapainoksi ajattelin lueskella sellaisia kevyempiä (lähinnä nuortenkirjoja) kuin Darren Shan ja Neiti Etsivät, jotka lukee suunnilleen päivässä, korkeintaan kahdessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti