Tässä on mennyt yli puoli vuotta edellisestä postauksesta. Heräsipä vain kysymys, että miksi. Omalla kohdalla toki käy ennemmin tai myöhemmin aina näin. Tulee kausia jolloin ei vain jaksa tai ehdi päivitellä. Vaan kun tässä on tosiaan mennyt puoli vuotta ja sain luetuksi vain kaksi kirjaa (no nyt kun tätä kirjoitan olen lukenut viimeisen kuukauden aikana useammankin). Toinen oli Nälkäpelin toinen osa, toinen taas romanisaatio uudesta Star Trek -elokuvasta.
Jos tässä mietin taaksepäin mitä tänä vuonna on kohdallani tapahtunut, niin samaan aikaan sekä suurta että ei yhtään mitään. Aikaa on ollut vaikka hevoset söisi, mutta jotenkin se aika on vaan kadonnut johonkin ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi (paitsi vetänyt läpi pari Assasin's Creediä, tosin huomautan, että niissä ei monta päivää mennyt). Vuoden vaihteessa päättyivät työt kun työsuhdetta ei enää jatkettu. Tuli siis aika helvetin pitkä "loma". Töitä ei saa mistään ja päätinpä pistää siis hakua koulutukseen yhteyshaussa. Kirjoittelen tätä tekstiä Asikkalan asuntolasta. Jännä juttu että kyllä nyt tulee luettua kun on muutenkin kädet täynnä töitä; läksyjä ja muutenkin kaiken maailman asuntolaelämän juttuja, kuten telkkarin katsomista porukalla, kaupungissa käyntiä jne.
Tässä nyt kun jälkeen päin mietin, niin taisi se töiden loppuminen sittenkin jollain asteella pistää pasmat sekaisin. Ei sitä sillä hetkellä tiedostanut, mutta jos puoli vuotta ihminen vain möllöttää kotona saamatta mitään fiksua aikaiseksi niin jokin siihen on syynä. Toki löysin myös uuden harrastuksen; elokuvissa tuli käytyä ennätysmäärä, tällä hetkellä yli 50 kertaa (ja leffablogi tulee kyllä pystyyn, koska aionpa jatkossakin tätä harrastusta jatkaa, joskin ihan yhtä usein en enää pääse kun arkisin ei ole mahdollisuuksia).
Mutta ne kirjat. Lukeminen vaatii minulla tietynlaisen mielentilan. Jos jokin asia häiritsee liikaa niin ei sitä silloin pysty keskittymään kun asiat ponnahtaa mieleen ja kohta sitä huomaa lukeneensa 10 sivua eikä muista yhtään mitään mitä niillä luki. Toisaalta taas tuppaan myös lukemaan silloin kun olen stressaantunut. Kirjojen maailmaan on niin helppo sulketaa silloin kun ahdistaa kiireet ja voi edes hetkeksi rentoutua ja unohtaa ympäröivän maailman. Vaan keväällä ei onnistunut. Kirjoja minulla on kotona aika pino jotka odottavat lukemista. Siinä on useita vuosia sitten ostettuja, joita en ole vielä ehtinyt kaluta läpi. Vaan kun sitä yrittää aloittaa niin ei vaan jaksa, vaikka kyseessä on jopa yksi suosikkikirjailijoistani. Nälkäpelin toisen osan luin lähes yhdeltä istumalta, oli erittäin hyvä, kolmas osa puolestaan on edelleen kesken, aika lailla puolessa välissä (ja aloitin sen heti tokan osan luettuani). Jotenkin tuntuu, että olin toista kirjaa aloittaessani ladannut "lukupatterit" täyteen ja onnistuin kuluttamaan ne lähes loppuun. Taas kului pari kuukautta ja sitten alkoi tapahtua. Oikeastaan esimakua oli jo tammikuussa. Löysin silloin erään kirjan jota olin etsinyt valehtelematta 10 vuotta. Vähän väliä kävin antikvariaatteja läpi tätä kirjaa etsien ja aina vedin vesiperän. Kunnes sitten tammikuussa yhtäkkiä löysin useammankin kappaleen. Siinä on jotain syvää tyydytyksen tunnetta kun se etsintä päättyy ja saa sen viimeisen puuttuvan osan sarjasta. Tämä homma tosiaan jatkui sitten heinäkuussa kun sain viimein viimeisen puuttuvan Rei Shimuran. Tätäkin olin etsinyt sen 10 vuotta ja nyt vasta löytyi. Samaan aikaan "keksin" että Amazonista voi myös ostaa käytettyjä kirjoja, ei kaiken tarvitse olla uusia. Ja niinpä sitten toteutin kolmannen 10 vuoden takaisen haaveen. Nimittäin tilasin itselleni John Nancen Medusa's Childin, jota yritin silloin aikanaan yläasteella lukea, mutta silloinen enkunkielentaitoni ei todellakaan riittänyt siihen. Nyt oli aivan toinen ääni kellossa ja tämän kirjailijan kirjoista tulen kirjoittamaan tänne vaikka mitä ylistyssanaa, odottakaas vaan. Tuli siis tosiaan samalla tilattua tältä kirjaililta kaikki muutkin teokset. Osa näistä tosin on matkalla vielä...
Mitäs tästä nyt siis voi päätellä. Lukuinto palasi kun tuon Medusa's Childin luin. Jotenkin palautui se usko kirjoihin. Palasin juurilleni sillä kyseessä on trilleri ja aina ne ovat minuun eniten vedonneet. Jos oikeasti tärisen jännityksestä kirjaa lukiessa niin silloin nautin siitä eniten ja nyt sen sain kokea pitkästä aikaa.
En koe, että olisin mitenkään masentunut töiden loppumisesta, mutta näin jälkeen päin ajatellen kyllä jotain epävireisyyttä oli havaittavissa. Se jokin elämän suunnattomuus kun yhtäkkiä huomaa olevansa tuuliajolla ja ei yhtään tiedä mihin suuntaan elämä lähtee. Kai se energia meni siihen jokapäiväiseen elämiseen eikä jotenkin tuntunut olevan "varaa" tuhlata aikaa tuntitolkulla kirjan ääressä kun siinä samassa ajassa kävi siellä elokuvissa (tarina tiiviimmässä muodossa), oli koirien kanssa ja muuten vain tuuletti itseään kaupungilla.
Vaan lähipäivinä alkaa sitten tämä blogi taas heräillä paremmin henkiin. Tuossa on vieressä yöpöydälläni pino kirjoja, jotka odottavat lukemista ja johan tässä on tosiaan nyt noiden kahden kevään kirjan lisäksi tullut luettua neljä muuta, viides on kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti